Artsumu   Artblurred by Leena      

Adalmiinan huone

Eeva-Liisa Mannerin runoja lukiessani ajattelen usein, että hän kirjoittaa minun elämästäni. Juuri noin ajattelen, tuolta minustakin tuntuu, noin minä olen osan luontoa. Haluaisin osata maalata niin kuin hän kirjoittaa. On häkellyttävää, miten tunnistan itseni kokemassa ja olemassa osana luontoa. Siellä on vesi, tuuli, lintu, kuva, peili ja pitkä sairaus. ”Kun ranta ja heijastus ovat aivan samat ja ehyt ja tyyni on taivaan ja veden avioliitto, kun syvä ja kirkas on peilin kuvitelma, ja eläimet vaeltavat, ja pilvet, ja tumma metsä humisee syvyydessä ilman tuulta, tarvitaan vain veteen kastuvan linnun siipi särkemään harha: valon ja veden ihastunut tunnustus maailmalle, ohut kuin silkki; mutta

LEENA VAINIO

 

aiemmin/earlier blog: Vivere est

  • Facebook Social Icon
  • Instagram Social Icon
  • LinkedIn Social Icon